Omenapuiden kukkiessa: ÄIDIN HYMY

OMENAPUIDEN KUKKIESSA

"Alkukesän kirkas päivä katsoo ikkunasta. Puitten kukkauhkeus se ihmetyttää lasta.

- Äiti, miksi kukkasia on niin monta puussa? kysyy piltti pienimmäinen ihan sormi suussa.

- Lapsikullat! Monta kukkaa putoaa jo varhain. Hedelmiksi aina herää ainoastaan parhain. Omeniksi oiviksi vain osa niistä saapi. Sade, tuuli suuren joukon maahan varistaapi.

- Niinkö äiti! Ihanaa on omenaa taas maistaa!

Lapsi katsoo hymyten ja päiväkulta paistaa.
Äiti nyökkää, kyyneltyen katsoin "kukkiansa":

- Jumala, Sä heitä suojaa, ettei nupussansa sammuis heissä hedelmä ja toiveheni parhain. Johda Sinä myrskyissä ja luohikoissa harhain!" - Alpo Vuolle -

torstai, 10. toukokuuta 2007

ÄIDIN HYMY

Maan suurin ihme on tapahtunut:
nähkää miten kapein, onnellisin kasvoin äiti hymyilee.
- Sama syyskesän sädehtivä hymy käy pelloilla,
siunaten tähkää,
johon myöskin syntymisen ihme lymyy. -

Hän, äiti, hän raukein, raukein silmin lasta,
sen ihon punerrusta katsoo. Hän janoo janoomalla
tuon pienen hengitystä, mi aivan vasta
on sykkinyt hänen sydämensä alla.
- - -
- Uuno Kailas -

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Omenapuiden kukkiessa