Omenapuiden kukkiessa: ISOÄIDIN LUONA

OMENAPUIDEN KUKKIESSA

"Alkukesän kirkas päivä katsoo ikkunasta. Puitten kukkauhkeus se ihmetyttää lasta.

- Äiti, miksi kukkasia on niin monta puussa? kysyy piltti pienimmäinen ihan sormi suussa.

- Lapsikullat! Monta kukkaa putoaa jo varhain. Hedelmiksi aina herää ainoastaan parhain. Omeniksi oiviksi vain osa niistä saapi. Sade, tuuli suuren joukon maahan varistaapi.

- Niinkö äiti! Ihanaa on omenaa taas maistaa!

Lapsi katsoo hymyten ja päiväkulta paistaa.
Äiti nyökkää, kyyneltyen katsoin "kukkiansa":

- Jumala, Sä heitä suojaa, ettei nupussansa sammuis heissä hedelmä ja toiveheni parhain. Johda Sinä myrskyissä ja luohikoissa harhain!" - Alpo Vuolle -

torstai, 10. toukokuuta 2007

ISOÄIDIN LUONA

- Isoäiti, tiedätkö mitä?
Tulin ennen jo aikojaan,
kun kuulin: he aikovat tänne
merkkipäivääsi juhlimaan!

- Minä arvelin: vaivaa sulla
nyt on helposti liiaten,
vaan mulla on nopsat jalat
ja mä kernaasti auttelen.

- Mutt' olipa mulla sitten
vielä toistakin asiaa:
näes, halusin ennen muita
sulle onnea toivottaa!
- H. -

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Omenapuiden kukkiessa