ÄITINI
Miss' onkaan rakkaus, jonka valta
voi meidät temmata kuolemalta,
mi niinkuin enkeli kaitsee, kantaa,
ei mitään vaadi, vaan kaikkens' antaa?
Maan päällä yksi on voimakkain,
on äidin rakkaus suuri vain.
-Z. Topelius-
OMENAPUIDEN KUKKIESSA
Alkukesän kirkas päivä katsoo ikkunasta. Puitten kukkauhkeus se ihmetyttää lasta.
- Äiti, miksi kukkasia on niin monta puussa? kysyy piltti pienimmäinen ihan sormi suussa.
- Lapsikullat! Monta kukkaa putoaa jo varhain. Hedelmiksi aina herää ainoastaan parhain. Omeniksi oiviksi vain osa niistä saapi. Sade, tuuli suuren joukon maahan varistaapi.
- Niinkö äiti! Ihanaa on omenaa taas maistaa!
Lapsi katsoo hymyten ja päiväkulta paistaa.
Äiti nyökkää, kyyneltyen katsoin "kukkiansa":
- Jumala, Sä heitä suojaa, ettei nupussansa sammuis heissä hedelmä ja toiveheni parhain. Johda Sinä myrskyissä ja luohikoissa harhain!
- Alpo Vuolle -
- Äiti, miksi kukkasia on niin monta puussa? kysyy piltti pienimmäinen ihan sormi suussa.
- Lapsikullat! Monta kukkaa putoaa jo varhain. Hedelmiksi aina herää ainoastaan parhain. Omeniksi oiviksi vain osa niistä saapi. Sade, tuuli suuren joukon maahan varistaapi.
- Niinkö äiti! Ihanaa on omenaa taas maistaa!
Lapsi katsoo hymyten ja päiväkulta paistaa.
Äiti nyökkää, kyyneltyen katsoin "kukkiansa":
- Jumala, Sä heitä suojaa, ettei nupussansa sammuis heissä hedelmä ja toiveheni parhain. Johda Sinä myrskyissä ja luohikoissa harhain!
- Alpo Vuolle -
torstaina 10. toukokuuta 2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
0 kommenttia:
Lähetä kommentti