OMENAPUIDEN KUKKIESSA

Alkukesän kirkas päivä katsoo ikkunasta. Puitten kukkauhkeus se ihmetyttää lasta.

- Äiti, miksi kukkasia on niin monta puussa? kysyy piltti pienimmäinen ihan sormi suussa.
- Lapsikullat! Monta kukkaa putoaa jo varhain. Hedelmiksi aina herää ainoastaan parhain. Omeniksi oiviksi vain osa niistä saapi. Sade, tuuli suuren joukon maahan varistaapi.
- Niinkö äiti! Ihanaa on omenaa taas maistaa!

Lapsi katsoo hymyten ja päiväkulta paistaa.
Äiti nyökkää, kyyneltyen katsoin "kukkiansa":

- Jumala, Sä heitä suojaa, ettei nupussansa sammuis heissä hedelmä ja toiveheni parhain. Johda Sinä myrskyissä ja luohikoissa harhain!

- Alpo Vuolle -

torstaina 10. toukokuuta 2007

'kultakaivos'

" Kuinka tyhjä toki on maailma verrattuna siihen ahtaaseen piiriin, jossa lapsuutemme päivät ovat kuluneet. Jokainen kotiseudun kivi on tyhjentymätön kultakaivos. "
- Elias Lönnrot -

0 kommenttia: