OMENAPUIDEN KUKKIESSA
Alkukesän kirkas päivä katsoo ikkunasta. Puitten kukkauhkeus se ihmetyttää lasta.
- Äiti, miksi kukkasia on niin monta puussa? kysyy piltti pienimmäinen ihan sormi suussa.
- Lapsikullat! Monta kukkaa putoaa jo varhain. Hedelmiksi aina herää ainoastaan parhain. Omeniksi oiviksi vain osa niistä saapi. Sade, tuuli suuren joukon maahan varistaapi.
- Niinkö äiti! Ihanaa on omenaa taas maistaa!
Lapsi katsoo hymyten ja päiväkulta paistaa.
Äiti nyökkää, kyyneltyen katsoin "kukkiansa":
- Jumala, Sä heitä suojaa, ettei nupussansa sammuis heissä hedelmä ja toiveheni parhain. Johda Sinä myrskyissä ja luohikoissa harhain!
- Alpo Vuolle -
Lapsen kehto - valtakunnan suurin:
siinä nukkuu pieni äärettömyys.
Salaperäinen on kehto keinuessaan:
siinä tuuditellaan tulevaisuus.
Siinä odottavat kapaloissaan
kaikki voimat, kaikki tapahtumat,
kaikki viattomuus, kaikki synnit,
koko mystillinen ihmiselo.
Väkevä on lapsi, lapsen käsi.
Hän on kerran punnitseva meidät.
Lapsi leikkii huolettomin käsin
nimillämme unohduksen leikin.
- Uuno Kailas -
Tekstit
0 kommenttia:
Lähetä kommentti