OMENAPUIDEN KUKKIESSA


"Alkukesän kirkas päivä katsoo ikkunasta. Puitten kukkauhkeus se ihmetyttää lasta.

- Äiti, miksi kukkasia on niin monta puussa? kysyy piltti pienimmäinen ihan sormi suussa.

- Lapsikullat! Monta kukkaa putoaa jo varhain. Hedelmiksi aina herää ainoastaan parhain. Omeniksi oiviksi vain osa niistä saapi. Sade, tuuli suuren joukon maahan varistaapi.

- Niinkö äiti! Ihanaa on omenaa taas maistaa!

Lapsi katsoo hymyten ja päiväkulta paistaa.
Äiti nyökkää, kyyneltyen katsoin "kukkiansa":


- Jumala, Sä heitä suojaa, ettei nupussansa sammuis heissä hedelmä ja toiveheni parhain. Johda Sinä myrskyissä ja luohikoissa harhain!" - Alpo Vuolle -

torstai, 10. toukokuuta 2007

'äidillisyys '



" Äidillisyys - me olemme hyvin vähän menettäneet niin kauan kun Sinä meillä olet - jossakin muodossa. Sillä sinun ilmenemismuotosi ei ole yksi, vaan ne ovat moninaiset ja monen nimiset.
Äidit, ihmiskunnan Äidit. Sen lausumista ei tarvitse arkailla.
Se kestää; se on komeimpia käsitteitä, mitä voimme ajatella. Äitien sarja, maapallon ensimmäisestä Äidistä viimeiseen - eikö kaikki, mikä meitä liikuttaa, jollakin tavoin liity tuohon mielikuvaan. Tämä pallo on perinyt multansa myriadeista Äideistä, mutta tähän asti se ei ole kyennyt sammuttamaan sitä nimetöntä kaipausta, sitä ihmishengen potentsialienergiaa, jonkaÄitien sarja on alkuun johdattanut tästä jäisestä materiasta ja jonka se kerran on vievä lopulliseen kirkastuksen korkeuteen."
- F. E. Sillanpää -

0 kommenttia:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...