OMENAPUIDEN KUKKIESSA
Alkukesän kirkas päivä katsoo ikkunasta. Puitten kukkauhkeus se ihmetyttää lasta.
- Äiti, miksi kukkasia on niin monta puussa? kysyy piltti pienimmäinen ihan sormi suussa.
- Lapsikullat! Monta kukkaa putoaa jo varhain. Hedelmiksi aina herää ainoastaan parhain. Omeniksi oiviksi vain osa niistä saapi. Sade, tuuli suuren joukon maahan varistaapi.
- Niinkö äiti! Ihanaa on omenaa taas maistaa!
Lapsi katsoo hymyten ja päiväkulta paistaa.
Äiti nyökkää, kyyneltyen katsoin "kukkiansa":
- Jumala, Sä heitä suojaa, ettei nupussansa sammuis heissä hedelmä ja toiveheni parhain. Johda Sinä myrskyissä ja luohikoissa harhain!
- Alpo Vuolle -
" Maailman ihanimman kuvan rinnalla on vanha, ryppyinen äiti
jumalallista kirkkautta säteilevä enkeli.
Kaikkien kotimuistojen sieluna on äiti."
- Viljo Kojo -
" En tiedä, mi siinä viehättää,
lumen peittämä harmaa pää,
vai surun uurtamat vaot nuoko,
vai silmien lempeä tuike tuoko."
- Paavo Cajander -
Tekstit
0 kommenttia:
Lähetä kommentti