Omenapuiden kukkiessa: ULOS MAAILMAAN

OMENAPUIDEN KUKKIESSA

"Alkukesän kirkas päivä katsoo ikkunasta. Puitten kukkauhkeus se ihmetyttää lasta.

- Äiti, miksi kukkasia on niin monta puussa? kysyy piltti pienimmäinen ihan sormi suussa.

- Lapsikullat! Monta kukkaa putoaa jo varhain. Hedelmiksi aina herää ainoastaan parhain. Omeniksi oiviksi vain osa niistä saapi. Sade, tuuli suuren joukon maahan varistaapi.

- Niinkö äiti! Ihanaa on omenaa taas maistaa!

Lapsi katsoo hymyten ja päiväkulta paistaa.
Äiti nyökkää, kyyneltyen katsoin "kukkiansa":

- Jumala, Sä heitä suojaa, ettei nupussansa sammuis heissä hedelmä ja toiveheni parhain. Johda Sinä myrskyissä ja luohikoissa harhain!" - Alpo Vuolle -

torstai, 10. toukokuuta 2007

ULOS MAAILMAAN

Te lähditte lapsuuskodistanne
ulos suurehen maailmaan,
vaan rukous, rakkaus matkallanne
on saattona ainiaan.

Te kotkanpoikaset, lentäkäätte,
se elämän laki on;
mut äidin omiksi alati jäätte
ja Herran hoitohon.

Pois kauas lapsuuden muistot hohtaa
kuin majakka valkamansuun,
mi aavoilta kerran matkanne johtaa
taas kotihin kaivattuun.
- Hilja Haahti -

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Omenapuiden kukkiessa