ÄITINI

Miss' onkaan rakkaus, jonka valta
voi meidät temmata kuolemalta,
mi niinkuin enkeli kaitsee, kantaa,
ei mitään vaadi, vaan kaikkens' antaa?
Maan päällä yksi on voimakkain,
on äidin rakkaus suuri vain.

-Z. Topelius-

SUOMEN NAINEN

Suomen nainen on luonut kodin ja tavan.
Hän on kasvattanut kansansa,
hän on ollut sen ensimmäinen koulumestari.
Hän on ollut, on vielä tänä päivänä ja
kaikkina aikoina oleva se voimien hiljainen lähde,
joka virtaa historiaan miehen tekona.
Häntä ei saa unohtaa eikä laiminlyödä,
jos kansa mielii mennä eteenpäin.
-Z. Topelius.

OHOH KULLAISTA KOTIA

Lämmin paita liinainenki
oman äidin ompelema;
vilu on vaippa villaineki
vaimon vierahan tekemä.

Lämmin on emosen sauna
ilman löylyn lyömättäki;
kylmäpä kyläinen sauna
vaikka löyly lyötäköhön.

Koria kotoinen leipä,
jos on täynnä tähkäpäitä;
vihavainen vieras leipä,
vaikka voilla voituohon.

Villainen emonsa vitsa,
ruokonen isosen ruoska,
joskon viikon virpokohon,
rupeaman ruoskikohon;

vitsa vierahan verinen
kyläläinen kynnäppäinen,
josko kerran iskeköhön,
tahi puolen koskekohon.

Ohoh kullaista kotia, armasta ison eloa!
Jos oli leipeä vähempi,
niin oli unta viljemmältä;
ei toruttu torkunnasta,
makoomasta ei manattu.
-Kanteletar-

ÄIDIN HYMY

Maan suurin ihme on tapahtunut:
nähkää miten kapein, onnellisin kasvoin äiti hymyilee.
- Sama syyskesän sädehtivä hymy käy pelloilla,
siunaten tähkää,
johon myöskin syntymisen ihme lymyy. -

Hän, äiti, hän raukein, raukein silmin lasta,
sen ihon punerrusta katsoo. Hän janoo janoomalla
tuon pienen hengitystä, mi aivan vasta
on sykkinyt hänen sydämensä alla.
- - -
- Uuno Kailas -

KOTILIESI

Kultinen kotiliesi, sinulle laulelen,
taivaisen tulen suojus, pyhäkkö rakkauden.

Kun vaeltaja kaukaa sen loimun havaitsee,
iloiten, lauletellen hän tietään astelee,

Kun työstään väsyneenä kotiutuu peltomies,
lämpöisen sylin hälle, levittää kotilies.

Ja onnenrikko raukka, maailman murjoma,
myös helmaan kotilieden hän itkee tuskansa.

Ja kun se raskas tule, suu kansan koetus,
kun riehuu väkivalta ja horjuu oikeus.

Totuuden pylväät horjuu ja pyhyys tallataan,
pyhyyden puoltajatkin veriinsä kaadetaan.

Niin silloin kodin liesi tulillaan, lämmöllään
karaisee uuden polven vääryyttä häätämään.

Kädessä isäin tarmo ja rinnass' uskallus,
ja sortuu väkivalta ja voittaa oikeus.

Kulatinen kotiliesi, sinulle laulan ma,
säisäin mielen, hengen ja tarmon vartija!

Maan kalleuden kätkö, sa kehto valauden,
taivaisen tulen suojus, pyhäkkö rakkauden!

-Paavo Cajander-

LAPSEN KEHTO

Lapsen kehto - valtakunnan suurin:
siinä nukkuu pieni äärettömyys.

Salaperäinen on kehto keinuessaan:
siinä tuuditellaan tulevaisuus.
Siinä odottavat kapaloissaan
kaikki voimat, kaikki tapahtumat,
kaikki viattomuus, kaikki synnit,
koko mystillinen ihmiselo.

Väkevä on lapsi, lapsen käsi.
Hän on kerran punnitseva meidät.
Lapsi leikkii huolettomin käsin
nimillämme unohduksen leikin.
- Uuno Kailas -

Kuva 6

Lapsen katse

MARJATAN LAULU

Keinutan kehtoa, laulatan lasta
vaulussa vemmelpuun.
Nukkuos tähtiä katselemasta,
vaipuos kuusia kuuntelemasta,
uinuos äitisi lauleluun,
keinuhun vemmelpuun!

Harva on soimi ja hieno on loimi,
kuurassa kiiltävä maa.
Lämmitä lempi, äityen lempi,
varjele lastani valkeaa!

Ihmiset emollesi kantavat kaunaa,
saanut en kylpeä, saanut en saunaa.
Pysty on kulkea pyytäjän tie;
sulleko loivempi lie?

Pakkanen viiltää ja kuunsirppi kiiltää;
kuolonko kulkuset sois?
Hengitä halla, kohtalon halla,
hengitä orponi onneton pois!

Nukkuos äityen nurmilintu,
tuuti,tuuti lulla!
Uinuos pakkasen untuville,
armahille, harmajille,
Painuos yöhyen parmahille;
taisi jo Tuoni tulla?

* * *

Miksi et nuku oma kukkani, rukkani?
Itket - kylmäkö koski?
Kylmäkö on?
Ihme! Lämmin on lapseni poski,
sulanut seimen on seinä,
allasi, allasi angervon
kuumana kuohuva heinä.

Kas, mikä kajastus päälläni päilyy?
Kas mikä sajastus seinällä häilyy?
Seimen päällä on tähti,
tummempi päivää, kirkkaampi kuuta,
selvempi, suurempi tähteä muuta;
Luojako lähetti tähden sen
suojaksi lapseni valkoisen?

* * *
Keinuos kehtoni vemmelpuinen,
tuuti, tuuti lulla!
Tuutios lapseni tuiretuinen,
armahuinen, naurusuinen,
tuutios rinnoille rakkauden;
taisi jo Unetar tulla?

- Eino Leino -

ÄITI KULTA

Ah, maksaa ken voi, mink' äit' on tehnyt,
ja kaiken huolen, mink' meist' on nähnyt?
Jok' unohtaa oman äidin voisi,
maan päällä petturi ilkein oisi,
oi äit' armas, ÄITI KULTA!
- Suonio -

'niinkuin joutsen...'

" Niinkuin joutsen kirkkaaseen salmeensa tarvitsee ihmisenkin usein sukeltaa lapsuutensa puhtaisiin muistoihin huuhtoakseen pois pölyn miehuusikänsä toimeliaasta elämästä."
- J.L. Runeberg -

'kotiseutu'

" Kotiseutu ei ole ainoastaan paikka, maisema tai näköala.
Se ei ole ainoastaan kylä, kaupunki, kukkula tai järvenranta.
Se on samalla os meidän syvintä itseämme.

Kotiseutu on määräävä tekijä suurelle osalle meidän henkistä olemustamme.

Kotiseutu on salainen mittapuu,
jonka mukaan me kaikkialla muuallakin ympäröivää luontoa
arvostelemme. Eikä vain luontoa, vaan myös ihmisiä.

Kunnioittamalla kotiseutuaan kunnioittaa ihminen omaa isäänsä ja äitänsä."
- Eino Leino -

'kultakaivos'

" Kuinka tyhjä toki on maailma verrattuna siihen ahtaaseen piiriin, jossa lapsuutemme päivät ovat kuluneet. Jokainen kotiseudun kivi on tyhjentymätön kultakaivos. "
- Elias Lönnrot -

OMA ÄITI ARMAS

Ken painoi hellintä rintaa vastaan?
ken aamutähtenä valvoi lastaan
ja päivänpaisteena lämmön loi?
Oma äiti armas!

Ken kodin valmisti herttaiseksi,
ken lapsen parhaimmat riemut keksi
ja herkät kyyneleet pyyhki pois?
Oma äiti armas!

Kun hohti kullassa kevätkummut,
ken toukat torjui ja suojas ummut
ja vaali kukkia nuoruuden?
Oma äiti armas!

Kun toivon taivasta pilvet kaartoi,
kun vaani kiusaus, vaarat saartoi,
ken kutsui enkelit lapsen luo?
Oma äiti armas!

Ken kauan jaksoi, ken kuormat kantoi,
ken kallehimpansa kaiken antoi,
ken lempi hetkehen viimeiseen?
Oma äiti armas!

Ken vielä hautansa paaden alta
pois ohjaa lastansa maailmalta
ja langat kultaiset solmiaa?
Oma äiti armas!

Oi, häntä siunaa mun sydämeni,
on muisto ainainen aarteheni,
ja illan tähtenä kutsuu taas
oma äiti armas.
- Hilja Haahti -

Aleksis Kivi

'koti'

" Koti elämässä, rauhallinen koti - näissä sanoissa on sointu suloisin ja hyväilevin kaikista, mitä ihmiskorva voi kuulla."
- J.V. Snellman -

'äidillisyys '

" Äidillisyys - me olemme hyvin vähän menettäneet niin kauan kun Sinä meillä olet - jossakin muodossa. Sillä sinun ilmenemismuotosi ei ole yksi, vaan ne ovat moninaiset ja monen nimiset.
Äidit, ihmiskunnan Äidit. Sen lausumista ei tarvitse arkailla.
Se kestää; se on komeimpia käsitteitä, mitä voimme ajatella. Äitien sarja, maapallon ensimmäisestä Äidistä viimeiseen - eikö kaikki, mikä meitä liikuttaa, jollakin tavoin liity tuohon mielikuvaan. Tämä pallo on perinyt multansa myriadeista Äideistä, mutta tähän asti se ei ole kyennyt sammuttamaan sitä nimetöntä kaipausta, sitä ihmishengen potentsialienergiaa, jonkaÄitien sarja on alkuun johdattanut tästä jäisestä materiasta ja jonka se kerran on vievä lopulliseen kirkastuksen korkeuteen."
- F. E. Sillanpää -

'En tiedä, mikä siinä viehättää'

" Maailman ihanimman kuvan rinnalla on vanha, ryppyinen äiti
jumalallista kirkkautta säteilevä enkeli.
Kaikkien kotimuistojen sieluna on äiti."
- Viljo Kojo -



" En tiedä, mi siinä viehättää,
lumen peittämä harmaa pää,
vai surun uurtamat vaot nuoko,
vai silmien lempeä tuike tuoko."
- Paavo Cajander -

ULOS MAAILMAAN

Te lähditte lapsuuskodistanne
ulos suurehen maailmaan,
vaan rukous, rakkaus matkallanne
on saattona ainiaan.

Te kotkanpoikaset, lentäkäätte,
se elämän laki on;
mut äidin omiksi alati jäätte
ja Herran hoitohon.

Pois kauas lapsuuden muistot hohtaa
kuin majakka valkamansuun,
mi aavoilta kerran matkanne johtaa
taas kotihin kaivattuun.
- Hilja Haahti -

ISOÄIDIN LUONA

- Isoäiti, tiedätkö mitä?
Tulin ennen jo aikojaan,
kun kuulin: he aikovat tänne
merkkipäivääsi juhlimaan!

- Minä arvelin: vaivaa sulla
nyt on helposti liiaten,
vaan mulla on nopsat jalat
ja mä kernaasti auttelen.

- Mutt' olipa mulla sitten
vielä toistakin asiaa:
näes, halusin ennen muita
sulle onnea toivottaa!
- H. -