Äiti

 
"Tänään muistin kirkkaan naurusi.
Et ollut ilolle vieras,
et surulle.

     Tänään havaitsin:
     kuoleman maa ei enää tunnu etäiseltä kuin ennen,
     ei pelottavalta, eikä se ole musta.

Yhä vielä kasvoillasi
tuo tyyni levon ilme.
Ne eivät nytkään olleet hengettömät.

Jossakin kimaltaa lapsuuteni virta,
omenankukat varisevat nuoruutesi vuorilla


     ja sinä lepäät, virran tytär, omenankukkien sisar,
     maan nainen, äiti, ystävä, nyt niin hiljainen.

Miksi en koskaan sanonut sinua omenankukkien sisareksi
kun olit vielä tässä lähellä?
Minä kai ujostelin. Ja nuo sanat tulevat vasta nyt, kun olet
meidän silmiemme edessä niin kaukana.

     Sinun hellä tunteikkuutesi, nauru, kyynel, ilo
     naisen viisaus, tytön hymy
     avautuvat mieleeni kuin kukan terälehdet." -  Lassi Nummi -